Siirry sisältöön

Tokio, Japani, 13 miljoonaa asukasta ja yksin Tuulen sukulainen.

Eräänä Syksyisenä päivänä pakkasin yhden ison matkalaukkuni, passin työviisumeineen ja menolippuni mukaan ja suuntasin kohti Tokiota. Vastassa odottii uusi työpaikka, tuntemattomat asumisjärjestelyt (nekin selvisivät kun pääsin lentokentältä työpaikalle) ja paljon uusia työkavereita. Niin sitten pieni blondi insinöörityttö Turusta aloitti työt apulaisohjaajana paikallisessa TV-tuotantoyhtiössä keskelä Tokion vilkkaimpia kaupunginosia.

Välillä sitä pysähtyy oikeen ihmettelemään, että kotiosoitteessa lukee Tokio, työkielenä japani ja työnä TV-ohjelmatuotanto, eikä voi muuta kun hymyillä. Ja todeta, että kaikkea sitä tuleekin tehtyä.

Työkulttuuri Japanissa on kovin erilainen Suomeen verrattuna, on tietyt käyttäytymissäännöt ja puheenmuodot, mitä kuuluu käyttää. Kuulostaa hankalammalta ja kankeammalta kun mitä se oikeasti on. Työkavereille toivotetaan hyvät huomenet ja töiden jälkeen kiitetään hyvästä työstä. Paljon on käytöttä kohteliaita lausahduksia, mitkä eivät käänny kunnolla muille kielille. Toisaalta asiakkaille ja hierarkiassa ylemmällä oleville puhutaan hyvin kohteliaasti, mikä joskus pitkine sanamuotoineen aiheuttaa päänvaivaa.

Joskus byrokratia vaivaa ja papereita lähetetään nipuittain edestakaisin, asunnonetsiminen on ongelmallista ja ennakkoluuloja vastaan saa taistella, mutta maassa maan tavalla -asenteella pääsee pitkälle. Eihän tämäkään maa ongelmaton ole, mutta ihmiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä, apua saa aina, ruoka on hyvää ja kirsikankukat kukkivat. Kun päälle vielä lisää hyvä työkaverit ja mielenkiintoisen työn niin mikäs täällä on ollessa.

sakura studio

Työkavereista ja töistä noin yleensä olisi paljon tarinoita, mutta pitäisi ensin selvittää oikea sanasto suomeksi...

Niin, että terveisiä vaan Japanista.

~Salla~